Sinimailanen, alfalfa, luserni – rakkaalla lapsella on monta nimeä

Isto Mäki-Tulokas viljelee maatilaansa Sukulassa Forssan kupeessa, ja harjoittaa hevoskasvatusta ja ravihevosten valmennusta. Hän toimii myös Forssan Seudun Hippoksen hallituksessa puheenjohtajana ja onkin tuttu näky Pilvenmäen raviradalla.

Mäki-Tulokas on käyttänyt sinimailasta hevosten rehuna jo muutaman vuoden ajan: aikaisemmin hän hankki sen ostorehuna. Nyt Mäki-Tulokas viljelee sinimailasta toista vuotta itse. Timotei-sinimailas-apilaseos tehdään säilöheinäksi. Ensimmäinen viljelyvuosi oli 2016, jolloin hän korjasi kolme satoa – sitä määrää Mäki-Tulokas ei välttämättä nyt tavoittele. Hän tyytyisi mielellään kahteen satoon, koska kolmas sato on niin märkää korjattavaa.

Mäki-Tulokkaan 37 peltohehtaarista 5 hehtaaria on sinimailasseosta. Viljelyn haasteena hän pitää erityisesti rikkakasvintorjuntaa: vain yksi torjunta-aine sopii sinimailaselle. Siitäkin huolimatta kasvusto tahtoo olla saunakukkaista. Lannoituksen Mäki-Tulokas jättää ensimmäiseltä sadolta tekemättä, koska sinimailanen on typpiomavarainen. Se on palkokasvi, joka sitoo juurinystyröillään typpeä. Lisäksi sinimailasen hyötyihin kuuluu maanparannusvaikutus.

Kun kasvusto niitetään säilöheinäksi, sinimailasen tulisi olla melkeinpä kukassa. Esikuivaus kestää lähes vuorokauden kauemmin kuin pelkän timotein, ja pyrkimys olisi tehdä vieläkin kuivempaa rehua. Mäki-Tulokas ei käytä säilöntäainetta ja tekee rehun pyöröpaaleihin. Rehu maittaa kaikille hevosille hyvin. Sen huomaa siitä, että hevoset valikoivat säilöheinän seasta ensimmäisenä juuri sinimailasen. Käytännössä kaikilla tilan hevosilla on vapaasti karkearehua saatavilla.

Rehuanalyyseissä sinimailassäilöheinän ravintoarvot eivät ole juurikaan eronneet timoteisäilöheinästä, mutta Mäki-Tulokkaan mielestä varsat ovat paremmassa kunnossa kuin aikana, jolloin sinimailasta ei tilalla käytetty.

Mäki-Tulokkaan tallissa käytetään vain kauraa ja säilöheinää kivennäistäydennyksen kera. Tällä yksinkertaisella perusruokinnalla pärjäävät niin kilparavurit kuin siitostammat varsoineen. Laidunkasviksi sinimailanen ei sovi, sillä se on erityisen herkkä tallaantumiselle. Rehumailanen kestäisi kovemman kulutuksen ja sen kokeileminen kiinnostaakin Mäki-Tulokasta.

Maailmalla, etenkin Pohjois-Amerikassa, sinimailanen eli alfalfa on yleinen hevosrehu. Nimenomaan valkuaispitoisuutensa vuoksi se sopii etenkin raskasta työtä tekeville hevosille sekä siitostammoille ja kasvaville varsoille, joiden sekä energian- että valkuaisen tarve on huomattavasti ylläpitotarvetta suurempi.

Jossain määrin sinimailasta mainostetaan myös vatsahaavaongelmaisten rehuna. Jo 17 vuotta sitten amerikkalaiset julkaisivat tutkimuksen, jonka mukaan alfalfa-dieetillä olleilla hevosilla oli vähemmän mahan haavaumia. Sinimailasen todettiin puskuroivan vatsahappoja. (Lue lisää: Nadeau J.A., Andrews F.M., Mathew A.G., Argenzio R.A., Blackford J.T., Sohtell M. & Saxton A.M. 2000. Evaluation of diet as a cause of gastric ulcers in horses. American Journal of Veterinary Research 61(7): 784-90.)

Pikaisella surffailulla löytyy muutamia heinäntuottajia ja tallinpitäjiä, joiden karkearehuvalikoimaan kuuluu sinimailanen. Lisäksi rehumyyjien valikoimista löytyy monia alfalfa-tuotteita, kuten erilaisia viherpellettejä, mutta kyseiset rehut ovat lähinnä ulkomailla tuotettuja ja ulkomaalaisista raaka-aineista. Olisiko tässä markkinarako kotimaiselle sinimailaselle?

WP_20170621_09_59_22_Pro

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s